Etusivu

Mistä stereotyyppisen emon sitten tunnistaa?

  • Hapsottava musta taikka tumman ruskea kuontalo, jossa voi olla kirkkaita raitoja, joka peittää toisen silmän.
  • Mustat, paskaiset Converse All Starit
  • Liian pieni tai liian iso, haiseva tai likainen bändipaita, joka on ostettu joskus ala-asteen viidennellä.
  • Liituraita- tai pillifarkut
  • Käyttää pisteen sijaan yhdistelmää “.!” kirjoittaessaan mustaksi värjättyyn Messengeriin miten hänen elämänsä on ihan perseestä.
  • Nurkissa istuminen, jalat tiukasti yhdessä ja samalla jostain epämääräisestä iniseminen. (Yleensä ‘mä haluun kuolla!’)
  • “Persoonallinen” palestiinahuivi
  • Eyeliner, joka on monesti valunut kyynelten mukana poskille.
  • Viiltojäljet ranteissa
  • Puhuvat käsittämätöntä fanikieltä (“Arvaa mitä siis oh my Gerard tänään on enää kaksikymmentäyksi päivää kun Jared Leton veljen rumpukapula täyttää neljäkymmentäseitsemän päivää!”)
  • Selittävät aina kuinka heitä ei ymmärretä
  • Sanovat, että haluavat kuolla nyt, mutteivät ihmisten harmiksi koskaan suorita tätä toimenpidettä.
  • …ja joissain tapauksissa kuinka haluavat tehdä emojen rituaali-itsemurhan.

99,7% emoista on rumia. Niin rumia, että näet seuraavat kuusi vuotta painajaisia kyseisen emon naamasta, siitä päivästä kun olet sellaisen nähnyt. Suurin osa näistä on MCR-emoja ja tietyissä tapauksessa anarkistihomoja ja -lesboja, jotka pyrkivät aiheuttamaan mahdollisimman paljon vitutusta käytöksellään. Emojen vanhemman, sukulaisen tai muuten emon kanssa välittömään läheisyyteen joutuvan henkilön täytyy muistaa, että aggressiivisella käytöksellään hän yrittää vaan kompensoida itsetunnon puutettaan ja lihavuuttaan. Maailma kohteleekin emoja epäreilulla kädellä, esim. loukkaavien ja muokkaussuojattujen Hikipedia-artikkelien muodossa.